Aitoa italialaista kahvia ja kahden sentin kolikko - Heinäkuu 2011

Kohti Italiaako? I <3 VR

Lähdimme Kokkolasta aamun ensimmäisellä junalla. Matkaseuranani oli viiden hengen nuorten ryhmäni, joka oli määrä saada Italiaan iltaan mennessä. Matkassa oli sekä siskoni Henna, että veljeni Niko. Heidän lisäkseen matkaseurana Ada, vanhan työkaverin veljentyttö, sekä Mari, Virpin pikkusisko ja Sofia, Hennan kaveri. Lisäkseni täysi-ikäisiä olivat Mari 18v. ja ensimmäistä kertaa ulkomailla oleva veljeni Niko 18v. Henna ja Sofia olivat 15v.

Matkattuamme n.2 tuntia

pendolinolla, junan konduktoori kuuluttaa saapumisestamme Helsinkiin aikataulusta jäljessä noin kaksi tuntia. Ehtisimme siis lentokentälle lentokoneen lähdön jälkeen. Ihanaa. Jonkin aikaa yritin ongelmaa ratkoa soittelemalla lentokentälle, lentoyhtiöön, matkatoimistoon, ties minne. Kaikki palvelunumerot olivat kiinni ja matkaan pääseminen tuntui mahdottomalta. Kaikilla matkalaisilla ei myöskään ollut matkavakuutusta. Konduktööri syytteli meitä ottaneen liian tiukille menneen junan. Olisimmehan laskelmieni mukaan ehtinyt koneeseen vaikka olisimme olleet tunnin myöhässä. Ilmeisesti on hyvinkin oletettavaa että junat voivat olla alle viiden tunnin matkalla kaksi tuntia myöhässä. My bad.

Siinä tuskailtuamme ongelma ratkaistiin kuin itsestään, konduktööri tulee juosten luoksemme naama superiloisena: "olemme saaneet luvan ajaa lujempaa huolimatta liikenteenohjausjärjestelmän epäkunnosta". Saatatte sittenkin ehtiä lennollenne.

Ehdittiinhän me. Muutaman juoksuaskeleen jälkeen Tikkurilan asemalla, lentokentällä sekä Munchenin lentokentällä, jossa emme enää viimeisinä matkustajina mahtuneet koneeseen vaan jouduimme odottamaan seuraavaa, juostuamme kentän toiseen päähän kiireissään pelättyämme myöhästymistä koneesta, kuten kentän sisällä olevan check-in-deskin henkilökunta oli ennustanut.

Italiaaa

Saavumme Torinoon väsyneinä, mutta vain muutamia tunteja myöhässä aikataulusta. Vanha tuttuni Bruno tulee hakemaan meitä linja-autoasemalta ja matkaamme kohti hostellia. Meitä koskee ulkonaliikkumiskielto. Olemme kuulemma Torinon pahamaineikkaimmalla alueella. Ei ole turvallista. Hostelli oli hieno paikka. Tapaamme muita ryhmätapaamiseen osallistuvia, mutta ensimmäisen illan aikana ainoastaan Mari on kykeneväinen kommunikoimaan heidän kanssaan. Mari kun oli juuri tullut Espanjasta vaihdosta ja pystyi kommunikoimaan

espanjaksi ja hieman myös italiaksi.

Kuvassa kanssani italialaiset ohjaajat, Fransesco, Bruno sekä Silvia. Täytyi välillä vähän valvoa niitä nuoria.

Environment protection

Oli ryhmätapaamisen aiheena. Mieleen jäi erityisesti kuvaamamme mainosvideot ja oman ryhmäni työ "muotia vai ympäristö". Sain mielestäni johdateltua ryhmäni aiheeseen ja työskentelyyn hyvin ja he tekivät esimerkillistä työtä. Olin ylpeä.

Lisäksi mieleen jäi uusi evaluation-menetelmä, jota aioin ehdottomasti käyttää tulevaisuudessa. Jalanjälkiin jokin opittu asia ja siitä saamme yhdessä tallomamme oppipolun. Ei ehkä mikään kuvaavin esitys menetelmästä, mutta muistaneen ainakin tämän tekstin ansiosta itse mistä oli kyse.

Hieno matka sekin

Paluumatkammekaan ei sujunut ongelmitta, opin että suullinen varmistaminen ryhmän passien mukanaolosta ei ole tarpeeksi. "Joo" on liian helppo ilmaista ilman perusteita. Pyydä aina ryhmäläisiä TODISTAMAAN passin mukana olo, jotta vältyt itse menettämästä puoli päivää suunnitellusta sightseeing-päivästä Milanossa. No, onneksi tämä oli toinen kertani hienossa kaupungissa, joten ei niin paljoa harmittanut.

Opimme paljon italialaisia käsimerkkejä, opin arvostamaan aitoa kahvia ja loimme aitoja kontakteja italialaisiin, uskon osallistujien saaneen kavereita ja itsekin sain paljon uusia tuttavuuksia. Paljon on asioita, jotka jää kertomatta koska en jaksa kirjoittaa. Henna pelkää korkeita paikkoja, ennestään tuntemattomien n

uorten ryhmän ohjaaminen ulkomailla menee työstä, Italian kahden sentin kolikossa on elokuvamuseon torni, elokuvamuseo on hieno, ryhmänohjaajana joudut skippaamaan päiväretket mikäli ryhmäläisistäsi yksikin on sairaana, italialaiset ovat reiluja.

Hyvin meni matka siskon ja veljen kanssa. Henna oli erittäin hyvä osallistuja ja Niko matkaseuralaisena yllätti. Lähtisin heidän kanssaan uudelleenkin. Ennen matkaa olin epäillyt tämän yhtälön olevan huonoin mahdollinen. Todistetusti se taisikin olla paras mahdollinen tälle reissulle. Kiitos kaikille matkalaisille!

Cheers!

Retki Lanzoon.

Luonto oli kaunista.

Murcia uudesta vinkkelistä

Seuraava teksti kirjoitettu luonnosversioksi maaliskuun 6. pvn tienoilla.

Ihan aluksi aion pahoitella sita, etta kirjoitan ilman ä:n ja ö:n pisteita, koska en jaksa painella niita tuolta aina erikseen.

Helsinki-Vantaan uudet ulottuvuudet ja Gatwick Airport

Mennaan jarjestyksessa, joten aloitetaan lentokentalta Helsingista. Olisin voinut paivittaa ensimmaisen kirjoituksen jo sielta. Oli perjantai-ilta ja minulla oli easyJetin lento Gatwickiin. Lahto oli portilta 48 tai jotain. Vois sanoa, etta se oli kylla niin peralla kun vaan voi olla. Mutta kerranki! Viimeks oon menny niiden passintarkastuskojujen ohi varmaan matkalla New Yorkiin, ja sillon siela ei ollu kaikkea sita mita siela nyt oli! Uusia ulottuvuuksia. En ollut uskoa, etta lento Lontooseen lahtee sielta passintarkastuksen jalkeen, tarkistinkin useaan kertaan taululta lahtoportin, sitten menin passintarkastukseen ja kysyin: "Ai oikeesti? Mulla on easyJetin lento Lontooseen." Passintarkastaja totesi natisti: "joo, tanne

vaan ja tarkastetaan passi" :D Niin tosiaan, non-shengen.

.

Olikin sitten yllattavan miellyttava lento. EasyJet on

nyt varmaan mun lempilentoyhtio. Harmi, etta Suomesta ne lentaa ainoastaan Lontooseen ja Pariisiin, ja kohta ei enää sinnekään. Ja en koskaan tahtois mitaan turhia valilaskuja tehda ku lentaa muualle. Mut oikeesti, edulliset ja miellyttävät lennot. Mikäs sen parempaa.

Gatwickiin saavuin pohjoisterminaaliin. Se oli pieni. Oli hieman epamiellyttava ajatus se, etta olisin joutunut nukkumaan siela, naytti silta kuin olisi aikomus sulkea se yoksi. Katselin kuitenkin lahtoterminaaleja ja totesin etelaisen terminaalin olevan suurempi, joten otin junan sinne. Kiersin terminaalia n. tunnin verran ympariinsa yrittaen etsia sopivaa paikkaa lasahtaa tavaroiden kanssa lattialle. Mukana oli myos makuupussi. Oli hieman vaikeuksia. Ei ollut penkkeja kuin muutama, ja ne oli

kaikki varattu. Ihmisia ei ollut paljon, mutta jokainen sopiva nurkkaus oli varattu. Lopulta paadyin majoittumaan Norwegianin Check-In deskien eteen. Oli sopivan rauhallinen paikka. Yritin nukkua. Otin arvotavarani, laitoin ne laukkuuni ja kiedoin laukun ymparilleni. Laukun kanssa menin makuupussiini ja kiedoin minirinkkan

i hihnat kasieni ymparille. Laitoin silmalaput(?) silmille. Nukahdin. Lattia oli todella kylma! Muutaman kerran yritin nukkua ilman takkia, kunnes tajusin laittaa takin paalle. Kaikenkaikkiaan sain nukuttua ehkä tunnin verran niin, ettei kylma lattia hairinnyt. Opin, etta kannattaa ottaa makuualusta tmv. mukaan vaikkei tilaa olisikaan paljon. Tai kannattaa HETI varata joku lentokentan penkeista nukkumiseen. Katsoin kateellisena ihmisia, joilla oli lämpöä eristävä penkki allansa.

Murcia Murcia

Saavuin Murciaan otettuani ALSA-bussin Alicanten lentokentalta. Hostini Felipe oli myohassa. Kuten aina. Niin pitkan matkan olin matkustanut ja monesti painottanut ennen tuloani, etta mikali han ei odota laiturilla, lahden heti omille teilleni. Ymmärrystä, olimmehan Espanjassa, maassa jossa olet aina ajoissa vaikka myöhästyt 20 minuuttia. No, uskoin hänen puhu

van totta auto-ongelmista ja oli mukava taas nähdä pitkästä aikaa.

Loppupaiva menikin sitten istuessa, juteskellessa ja l

epaillessa. Iltaan asti. Vasytti ja oli lepposta. Illalla lahdettiin ulos.

Murciaa ja Sangriaa (täydennys matkakertomukseen kuukausien jälkeen)

Olin tehnyt Murcian matkaltani muistiinpanoja tätä tekstiä varten. Puhelimessani olen maininnut haluavani kertoa mm. syöneeni sieniä ja katkarapuja kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikkea sitä joutuu kokeilemaan kun tahtoo olla kohtelias.

Mainitsen mieleenpainuvimpia kokemuksia seuraavilta päiviltä. Aloittaen sunnuntaista, jolloin lähdimme vuorille grillailemaan. Minusta oli hyvinkin hämmentävää nähdä keskellä

luonnonkaunista vuoristomaisemaa parkkialue, iso grillauspiste sekä paljon ihmisiä betonipöytien ympärillä. Tämä on ilmeisesti normaali tapa viettää sunnuntaipäivä perheen kanssa grillatessa. Mekin grillailimme Felipen perheen kanssa. Oli hänen serkkujaan, tätejä, äiti... Oli jännää.

Grillauksen jälkeen ajoimme tunnetulle näköalapaikalle läheisellä kukkulalla. Täällä tapasin suomalaisen Erasmus-tytön ja hänen isänsä. Meille molemmille se oli hassu tilanne. En ollut Murcian kolmen kuukauden aikana tavannut muita suomalaisia. Tiesin kaupungissa asuvan vain yhden suomalaisen lisäkseni. Tottakai kaupu

ngissa varmasti oli enemmänkin suomalaisia, mutta eipä niitä sieltä seasta tunnista. Vaihdoimme kuulumisia ja toivottelimme hyvää jatkoa.

Kukkuloiden jälkeen poikkesimme erään perhetutun pikkutytön syntymäpäivillä. Syntymäpäivävieraat minun lisäkseni olivat kaikki columbialaistaustaisia murcialaisia. Oli hieman hassu olo. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen vierailu, maistoin taas ensimmäistä kertaa elämässäni jotain uutta, hanhenmunia dipattuna jonkinlaiseen perinteiseen kastikkees

een. Maistoin myös muita columbialaisia juhlaherkkuja sekä yritin ymmärtää ja puhua espanjaa. Olin hieman ulkopuolinen, muttei se mitään, ihmiset olivat hyvin ystävälliä ja puheliaita.

Puhelimeni syövereitä kaivellessa huomaan myös halunneeni kirjoittaa kylmi

stä taloista. Viimekesän ympäri vuorokauden vallinneen helteen jälkeen oletin sisätiloissa edelleenkin olevan suhteellisen lämmintä. Toisin kuitenkin oli. Olisi tarvinut villahaalarit ja pipon.

Calblanque, viiniä ja nuotio

Sunnuntaina lähdin tapaamaan Györgyitä, unkarilaista ystävääni viime kesältä. Olimme sopineet Murcian reissun samaan aikatauluun. Györgyin tarkoitus tosin vain hieman fiilistellä Murciassa viettämäänsä aikaa sekä hakea puolen vuoden takaa jätetty laukku vanhalta miesystävä

ltä.

Kaikkien meidän kolmen (neljän) lempipaikka Murcian lähis

töllä oli Calblanquen rannikko. Calblanque on luonnonpuistoalue meren rannalla. Lähdimme maanantaina ajelemaan kohti merta ja vaihdoimme aurinkoisen Murcian pilviseen Calblanqueen yhdessä Felipen, Györgyin ja Ramonin kanssa.

Ajoimme tuttuun tapaan auton parkkiin ja lähdimme talsimaan pit

kää rantaviivaa lapaset kädessä kohti rannan päädyssä olevia suuria kallioita. Ylitimme kalliot mitä

eriskummallisimmista kohdista ja lopulta päädyimme omalle pienelle rannalle. Teimme nuotion, joimme lämmintä viiniä, kävimme uimassa ja otimme typeriä valokuvia. Oli hauskin ja ikimuistoisin päivä pitkään aikaan. Koimme kaikki päivän olevan ainutkertaista ja viimeinen meidän neljän kesken yhdessä viettämämme päivä.

4 päivää terveenä, kolme viikkoa sairaana

Tiistaina Györgyi lähti, keskiviikkona sairastuin. Seuraavien tapahtumien ajankohdat ovat siis hämärtyneet.

Tiistaina tapasin loput murcialaiset ystäväni, jotka olivat jääneet koko vuodeksi Murciaan. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa belgialaisystäväni Nelja, italialaisystäväni Valentina ja intialaisystäväni Rashmi. Superhienoa oli myös tavata humak-opiskelijatoverini Sanna, jonka kanssa olin kirjoittanut sähköpostia pitkin talvea. Sanna oli tullut työskentelemään samoissa tehtävissä kuin minä työskentelin asuessani Murciassa. Meillä oli paljon puhuttavaa, niin Sannan kanssa kuin kaikkien muidenkin kanssa.

Keskiviikkona vierailin toimistolla. Olin kieltänyt ystävi

äni kertomas

ta tulostani. Jostain kumman syystä ihmiset kuitenkin tiesivät. Tylsää. Oli hyvin ilois

ta nähdä kaikkia niitä mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä joiden kanssa olin työskennellyt kolme kesäist

ä kuukautta edellisvuonna. Erityisen ihana yllätys oli Ana, jonka kanssa istuimme aina aamukahvilla. Ana ei ollut tiennyt tulostani ja Analla olikin maailman ihanin tervehdysreaktio. Se oli iloinen aamupäivä. Sain myös muutaman työtehtävän, soittelin Suomeen ja järjestelin jotain käytännön asioita.

Toimistolla vieraillessani olin jo hieman uupunut. Kävelin vesisateessa takaisin Felipelle ja muistaakseni pysähdyin matkalla kun en jaksanut kävellä. Matkaa oli yh

teensä ehkä kilometrin verran. Ei enempää. Seuraavat päivät vietinkin sitten puoliksi puoliaktiivisena ystävien seurassa ja puoliksi levätessä vuoteen omana. Käytössä ei ollut kuumemittaria joten en tiennyt olevani osittain kovassakin kuumeessa.

Loppulomani aikana vietimme jonkin verran aikaa paikoissa, jossa olimme tavanneet käydä viimekesänäkin. Kävin myös paikoissa, jotka eivät olleet ennestään tuttuja. Lisäksi kävimme mm. huonekalumessuilla parin tunnin ajomatkan päässä. Vanessa, Felipen ja Ramonin opiskelijaystävä, oli voittanut huonekalusuunnittelukilpailun mahtavalla työllään, kirahvimuotoisella kirjahyllyllään.

Viimeisen iltani Murciassa vietimme kaikki yhdessä vanhan työkaverini Carmenin uudessa kodissa. Kutsuttuina olivat lähes kaikki Murcian tuttuni, jo mainittujen lisäksi mm. intialainen ystäväni Rashmi. Söimme ja juttelimme pitkään. Oli hieno ilta.

Aiheeseen liittyy myös aiempi kokemukseni Murciasta. Tästä linkistä opiskelijatovereille kirjoittamani raportti.

Kiitos
.

tervetuloa toisenlaiseen todellisuuteen

Vaikka asunkin Kalliossa, olen kuitenkin junantuoma maalainen, jota Kalliossa/Sörkässä/miten nää rajat nyt meneekään hämmästyttää, kummastuttaa, mietityttää, you name it...


...hullut nistit jotka riehuu ratikkapysäkeillä
...leipäjono
...kuselta ja viinalta haisevat spurgut
...Piritori
...KKK-huppuinen mies Roskapankissa
...poliisiautot ympyrätalolla mihin vuorokauden aikaan tahansa
...s-marketin pullonpalauttajat




mutta hyviä asioita on paljon enemmän...


...ihanat kapeat kadut
...fiilis
...halvat baarit
...kirppikset
...puistot
...tokoinranta kesällä
...lintsi


ja vaikka mitä.

HELSINKI.

eilen helsinki näytti silmiini kauniilta.
aurinkoa. räystäät tippuivat (onneks ei tippunu jääpuikkoja mun niskaan...). tuntui että on harmoniassa maailman kanssa! 


monesti helsinki ja sen kiire ei tunnu hyvältä. eilen kaikki oli hienosti, en tuntenut oloani muukalaiseksi.


kallion kadut tuntuivat omilta.


ehkä tämä tästä!

Omin silmin näytti tänään...

...Helsinki erittäin aurinkoiselta.
...Cimppa hienolta paikalta olla töissä.
...työsähköposti hiljaiselta.
...gmailkin epätoimivalta.
...YiA ohjelmaopas mielenkiintoiselta.
...Suomen kartta, oranssine palluroineen, hyvältä.
...jepjep...